Tutkimusretkeilyä ja selvitystyötä

Jotta voimme tarjota erikoisretkiä, niin osa työstämme on tutkimusta ainutlaatuisten paikkojen ja reittien löytämiseksi. Takapihaltamme alkava Kaldoaivi on Suomen suurin erämaa, joten tutkimista riittää. Pulmankijärveen laskeva Yläpulmankijoki on yksi kauneimmista näkemistäni joista. Jääkauden muodostamia harjuja ja drumliineja on paljon. Erämaassa kulkeva joki on  uurtanut itsensä jyrkkäreunaiseen kanjoniin, ja ennen laskemistaan Pulmankijärveen Ylä-Pulmankijoki meanderoi voimakkaasti ja siitä otetut ilmakuvat kelpaisivat koulukirjoihin esimerksi jokien synnystä.

Mukavaa vauhtia virtaava joki soveltuu erinomaisesti melontaan, sillä koskiosuudet ovat juuri sen verran haastavia, että ne tuovat pienen lisäjännityksen, mutta kaatumisriski on erittäin pieni. Koska joki lähtee keskeltä erämaata, kajakkien sinne saaminen on haasteellista, eikä kovinkaan moni ole sitä aiemmin melonut.  Olemme jo pidempään etsineet hyvää erämaareittiä Yläpulmankijoen alkupäähän.. Nyt päätimme kokeilla miten pieni erämaajoki Davvrasjohka toimisi melontaan tai ainakin kajakkien uittamiseen alavirtaan.  

Siinä missä muut yritykset tarjoavat medialle varmasti hyväksi havaittuja ratkaisuja ja kohtelevat heitä silkkihansikkain, me toimimme tässäkin asiassa eritavalla... Veimme jälleen kerran toimittajat todellisen erämaan armoille ja oikeasti tekemään asioita pelkän vapaamatkustajana olon sijaan. Yhdistimme siis uuden reitin etsimisen sekä Kaldoaivin ainutlaatuisuuden esittelyn HS:n matkajuttua tekeville Anitralle ja Vanessalle. 

Matkaa reissulle tuli noin 35km, josta ensimmäinen 10 km poljimme läskipyörillä (punainen katkoviiva) Davrajoelle. Siitä jatkoimme tunturijokea meloen/kajakkeja raahaten n. 6km. Lopuksi pääsimme melomaan Ylä-Pulmankijokea alavirtaan noin. 20km Pulmankijärvelle saakka.

Aloitimme matkan polkemalla 10km läskipyörillä maastouraa pitkin Davrráluppal-nimiselle ylängölle eli  sinne missä se kohtaa Davvrasjoen. Hannu ajoi perästä mönkijällä toi vei meille kajakit ja vei meidän pyörät pois..

​Pyöräily maastouralla on helppoa ja se sujui hienosti. Kaunis maisema houkutteli toimittajat kuvaamaan ympäristöä, joten olimme vaihtamassa maastopyöriä kajakkeihin vasta klo 23 jälkeen. Eipä siinä mitään, kaunis kesäyö takaa sen, että valoa riittää. 

Pyörilyosuuden alkupää. Taustalle jää Pulmankijärvi, jonne taas palaisimme vuorokauden päästä Yläpulmankijokea pitkin 35km vaelluksen jälkeen.

Aluksi pientä jokea pystyi melomaan melko vaivattomasti kilometrin verran.

Leirissä olimme noin klo 2 yöllä ja iltapalan jälkeen olimme nukkumassa noin klo 4. Sitä ennen valmistimme huolella Tenon lohta iltanuotiossa sekä vihannesnyyttejä.

25kg kajakkien raahaamista halki erämaan. Tässä kohtaa olemme päättäneet jäättää joen hetkeksi ja oikaista.

Davvrasjohka oli melottavissa taas ennen yhtymistä Pulmankijokeen.

Melontaa Ylä-Pulmankijoella. Joki virtaa mukavasti, joten työtä eteenpäin pääsemiseksi ei enää tarvita. Antaa vain virran viedä.

Pieni Davvrasjoki on erittäin kaunis, mutta melontaan se ei yksinkertaisesti toimi. Päädyimme raahaamaan kajakkeja suurimman osan matkasta rantoja pitkin. Minun on erittäin vaikea löytää motivaatiota kuntosaliharjoitteluun. Toisaalta  en myöskään tietoisesti lähtisi raahaamaan 25 kg kajakkikuormaa perässäni erämaahan . Nyt kun se tuli tehtyä, niin olen kokemuksesta ja voimatreenistä erittäin iloinen. 

Nuorgamilainen ystäväni kysyi millainen kokemus Davvras-joki oli. Tein hänelle seuraavantyyppisen metaforan:

"Davvrasjoella melontaa voisi verrata huonoon parisuhteeseen. Ensiksi joki hurmaa sinut: Koet olevasi ainutlaatuinen, kun joki vie sinua ja lupaa paljon. Alussakin on esteitä, mutta niiden ylittäminen vain lisää mielenkiintoa.. Jonkinajan päästä ongelmat kertyy lisää ja etenemisestä kajakin kanssa tulee hankalaa, mutta joki antaa aina hetkellisesti toivekkuutta melontaosuuksista. Uskot, että kun tämä on ohitettu niin sitten alkaa oikea hyvä melontaosuus, joka jatkuu loppuun saakka. Lopulta tulee sellainen suo, että joki katoaa kokonaan ja vesi virtaa vain suon alla. Olet kuitenkin seurannut jokea niin kauan ettet enää osaa päästää irti. Raahaat kajakkia joen viertä pitkin ja toivot, että kaikki muuttuu yhtä hyväksi kuin se oli alussa. Kun yhteinen matka on ohi, et silti vaihtaisi sitä pois... "

Tämä oli ehdottomasti niitä reissuja, joista on iloinen että se tuli tehtyä, muttei kuitenkaan lähtisi tekemään samaa enää uudelleen. Jatkamme Yläpulmankijoen alkupäähän vievän maastoreitin etsimistä.  Seuraavalla tutkimusmatkalla kenties vieläkin haasteellisempi reitti. Kuka haluaa lähteä mukaan? Vanessa & Anitra?

EDIT: Helsingin sanomien jutun voi lukea täältä